Itsemurhat Suomessa ja positiivinen mielenterveys

Jäimme pohtimaan itsemurhatilastoja ja niiden sukupuolittuneisuutta. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että itsemurhia tehdään? Miksi miehet tekevät huomattavasti useammin itsemurhan, kuin naiset ja millä keinoilla itsemurhien määrää ollaan saatu radikaalisti vähennettyä.

Suomessa itsemurhien määrä kasvoi tasaisesti sotien jälkeen ja huippu nähtiin vuonna 1990, jolloin lukumäärä oli yli 1500. Tämän jälkeen itsemurhien määrä on ollut laskeva ja vuonna 2015 itsemurhia tehneitä oli 731. Viidessätoista vuodessa miesten itsemurhat ovat vähentyneet noin 45% ja naisten noin 30%. Miehet tekevät itsemurhan yli kolme kertaa useammin, kuin naiset. Alueelliset erot ovat suuria: miehet tekevät eniten itsemurhia Itä- ja PohjoisSuomessa, naiset Etelä-Suomessa. Myös tekotavat eroavat toisistaan: miehet käyttävät ”varmempia” tekotapoja, kuin naiset, joten naisten itsemurha yritykset ”epäonnistuvat” useammin. (Toivio - Nordling 2013: 219-220, Findikaattori 2016.) Vaikuttaako naisten tekotavat itsemurhatilastoihin, olisivatko tilastot synkempiä jos naiset vaihtaisivat “varmempiin” tekotapoihin - vai onko tämä vain hätähuuto ja ehkä tietoinen epäonnistuminen apua kaipaavalle? Sourander (2007) tuo esille, että nuorten kohdalla poikien ja tyttöjen sairaalahoitoonjohtaneiden itsemurhayritysten ja onnistumisten summa on sama. Henkilömäärältään tytöt ja pojat yrittävät siis itsemurhia saman verran, mutta tekotapa vaikuttaa itsemurhatilastoihin.

Itsemurhia tehdään monesta eri syystä. Itsemurhariski on suurempi muun muassa masentuneilla tai skitsofreniaa sairastavilla, kuin ei-masentuneilla ja ei-skitsofreniaa sairastavilla (Toivio – Nordling 2013: 223). Myös kaksisuuntainen mielialahäiriö voi olla itsemurhan taustana. Yksi selittävä tekijä on se, että pojat ja miehet eivät puhu henkisestä pahoinvoinnistaan, toisin kuin tytöt ja naiset, vaan toimivat ja valitsevat tekotapoja, jotka johtavat varmemmin kuolemaan. Toivio ja Nordling (2013) tuovat esille, että kyse ei välttämättä läheskään aina ole mielialan tai ajatusten toivottomuudesta, vaan ennemminkin näköalattomuudesta itseä ja lähitulevaisuutta kohtaan. Länsimaisessa kulttuurissa korostuu työn, perheen ja omaisuuden merkitys. Jos näistä puuttuu jokin, tai jopa kaikki, tai vielä pahempaa, jos ihminen menettää nämä saavutetut arvotekijät, hänen omanarvon tunteensa voi helposti järkkyä. Ihmisen omanarvon tunne, merkitys ja positiiviset tulevaisuudennäkymät voivat hävitä.

Itsemurhien määrän laskuun on useita eri syitä. Esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden hoito on muuttunut kokonaisuudessaan ja uusia ehkäisevän mielenterveystyön muotoja on kehitetty (Toivia - Nordling 2013: 219). Valtakunnallinen itsemurhien ehkäisy Suomessa-projekti toteutettiin vuosina 1986-1996 ja siinä keskityttiin seitsemään kokonaisuuteen, jotka ovat:

Masennuksen hoito

Itsemurhaa yrittäneiden jatkohoidonjärjestäminen

Kriisitilanteisiin ajautuneiden tukeminen

Päihdeongelmien hoito ja päihteidenkäytön vähentäminen

Fyysisesti sairastuneiden psyykkinen ja sosiaalinen tukeminen

Nuorten ongelmiin paneutuminen

Myönteisemmän ilmapiirin luominen koko kansakunnalle

Itsemurhia tehdään silti edelleen paljon Suomessa, ja niiden vähentämiseen pyrkiviä toimia tulee jatkaa ja kehittää edelleen.

Maailman terveysjärjestö WHO:n (2014) määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen ymmärtää omat kykynsä, selviää elämän normaaleista vaikeuksista, pystyy tekemään työtä tuotteliaasti ja kykenee toimimaan yhteisönsä hyväksi. Sigmund Freudin klassisen määritelmän mukaan ihminen on mieleltään terve, kun hänellä on kyky tehdä työtä ja rakastaa. (Toivio - Nordling 2013: 62). Kuten Freud, myös WHO painottaa yksilön toimintakykyä ja sosiaalisuutta.

Mielenterveyden kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten perimä, varhainen vuorovaikutus, elämänkokemukset, kriisit, ihmissuhteet ja sosiaalinen verkosto, sekä elämäntilanteen kuormittavuus. Mielenterveyttä muokkaavat myös ympäristö, yhteiskunta, sekä viestintäteknologia (Lönnqvist - Lehtonen 2014a.) Mielenterveys on kuitenkin suhteellista ja subjektiivinen kokemus, ihminen joutuu itse määrittelemään mielenterveytensä tilan. Mielenterveys siis vaihtelee elämäntilanteesta riippuen ja on oleellinen osa ihmisen terveyttä.

Fyysinen terveytemme on kohentunut ja elinikämme pidentynyt, mutta miksi koko väestön mielenterveys ei ole kohentunut samalla? (Lönnqvist - Lehtonen 2014b). Miten voimme vaikuttaa mielenterveyteemme ja mitä on hyvä mielenterveys?

Hyvää mielenterveyttä voi tarkastella positiivisen mielenterveyden kehyksissä, jota kuvaavat seuraavat ominaisuudet: tunne omien voimavarojen riittävyydestä, kyky kohdata vastoinkäymisiä, itseluottamus, tyytyväisyys elämään, tunne elämän hallinnasta, sekä optimismi (Toivio ym. 2013: 65). Nämä resurssit mahdollistavat positiivisia seurauksia, edistävät terveyttä. Aaron Antonovsky osoitti tutkimuksillaan, että vahva koherenssin tunne auttoi ihmisiä pysymään terveinä hyvin stressaavista tilanteista tai vastoinkäymisistä huolimatta. Koherenssin tunne perustuu Antonovskyn salutogeeniseen terveyskäsitykseen. Sillä tarkoitetaan astetta, missä määrin yksilö näkee ympäröivän maailman merkityksellisenä, ymmärrettävänä ja hallittavana. (Toivio - Nordling 2013: 65.)

Keyes ym.(2012: 2164-2072 ) tarkasteli laajassa yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessaan mielenterveyttä kahden jatkumon näkökulmasta. Hän käytti käsitteitä kukoistava (flourishing) ja riutuva (languishing) sen mukaan, kuinka hyvällä tasolla henkilön mielenterveys on. Kukoistavilla henkilöillä oli korkea emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin taso. Kohtalaisen mielenterveyden omaava henkilö ei ollut täysin kukoistava ja riutuvalta henkilöltä puuttui kukoistus täysin. Tutkimustulokset osoittivat hyvän mielenterveyden puuttumisen lisäävän kuoleman todennäköisyyden riskiä (Keyes ym. 2012: 2164).

Sairauksien ehkäisyn ja hoidon rinnalla tulisikin kehittää aiempaa enemmän terveyttä edistäviä, erityisesti mielen hyvinvointia vahvistavia toimenpiteitä (Appelqvist-Schmidlechner - Tuisku - Tamminen - Nordling - Solin 2016: 1760). Tälle löytyy runsaasti perusteita myös muista tutkimuksista. Positiivisen mielenterveyden on nähty suojaavan myös mm. itsemurha-ajatuksilta, sekä opiskeluvaikeuksilta riippumatta siitä, kärsivätkö henkilöt psyykkisestä oireilusta (Keyes ym. 2012: 131). Tämän avulla itsemurhien määrää saadaan toivottavasti jatkossakin vähenemään.

Lähteet

Appelqvist-Schmidlechner, Kaija – Tuisku, Katinka – Tamminen, Nina – Nordling, Esa – Solin, Pia 2016. Mitä on positiivinen mielenterveys ja kuinka sitä mitataan? Suomen LääkäriLehti 24/2016 vSk 71. Sähköisenä ositteessa < https://www.researchgate.net/publication/304022520_Mita_on_positiivinen_mielenterveys_ja_kuinka_sita_mitataan> Luettu 22.4.2017.

Findikaattori 2016. Itsemurhat. Sähköisenä osoitteessa: <http://findikaattori.fi/fi/10>. Luettu 25.4.2017.

Keyes, Corey L M ; Simoes, Eduardo J. 2012. To flourish or not: positive mental health and all-cause mortality.  American journal of public health November 2012, Vol.102(11), pp.2164-72. Sähköisenä Oppiportin kautta.

Keyes, Corey L. M. - Eisenberg, Daniel – Perry, Geraldine S. – Dube, Shanta R. – Kroenke, Kurt – Dhingra, Satvinder S. 2012. The Relationship of Level of Positive Mental Health With Current Mental Disorders in Predicting Suicidal Behavior and Academic Impairment in College Students. JOURNAL OF AMERICAN COLLEGE HEALTH, VOL. 60, NO. 2. Sähköisenä Oppiportin kautta.

Lönnqvist, Jouko – Lehtonen, Johannes 2014a. Mielenterveys yksilön ja kansakunnan voimavarana. Psykiatria. Duodecim. Sähköisenä Oppiportin kautta.

Lönnqvist, Jouko – Lehtonen, Johannes 2014b. Ajankohtaista mielenterveyden alueella? Psykiatria. Duodecim. Sähköisenä Oppiportin kautta.

Sourander, Andre 2007. Childhood Bullies and Victims and Their Risk of Criminality in Late Adolescence. Sourander, Andre - Jensen, Peter - Rönning, John - Elonheimo, Henrik - Niemelä, Solja - Helenius, Hans - Kumpulainen, Kirsti - PIha, Jorma - Tamminen, Tuula - Moilanen, Irma - Almqvist, Fredrik (toim.): The Finnish From a Boy to a Man Study.

Sähköisenä osoitteessa  <https://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/fullarticle/570579>. Luettu 28.4.2017.

Toivio, Timo - Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. Edita:Helsinki.

WHO 2014. Mental health: a state of well-being. Sähköisenä osoiteessa <http://www.who.int/features/factfiles/mental_health/en/ > Luettu 22.4.2017.