Kiintymyssuhteen merkitys persoonallisuushäiriöiden muodostumisessa
Tämänkertainen blogitekstimme käsittelee persoonallisuushäiriöitä kiintymyssuhteen merkityksen näkökulmasta. Persoonallisuushäiriöt saattavat saada alkunsa hyvin varhaisessa lapsuudessa, jo vauvavuodesta lähtien. Näin ollen lapsen ja ensisijaisen hoivaajan vuorovaikutuksen nähdään olevan merkityksellinen persoonallisuuden kehityksessä, ja siten myös persoonallisuushäiriöiden muodostumisessa. Pohdimme tekstissä temperamentin ja persoonallisuuden muodostumista, persoonallisuushäiriön muotoja, sekä miten kiintymyssuhde voi vaikuttaa persoonallisuuden kehittymiseen.
Temperamentti ja persoonallisuuden muodostuminen
Liisa Keltikangas-Järvinen kuvailee temperamentin muodostavan ihmisen
persoonan biologisen osan ja sen olevan riippumaton oppimisesta ja
kokemuksista.
Temperamentti tarkoittaa ihmisen synnynnäistä valmiutta reagoida tietyllä
tavalla ympäristön ärsykkeisiin tai toimia tietyllä tyylillä.( 2010: 28-30.)
Jos temperamentti on lapsen kehittyvän persoonallisuuden ydin tai temperamentti
on lähtökohta ja persoonallisuus on tulos, niin miten persoonallisuus sitten
syntyy? Persoonallisuusteorioita on monia ja näkemyksissä ja viitekehyksissä on
ollut ja on edelleen huomattavia keskinäisiä eroavaisuuksia. Niiden pohjalta on
kehittynyt monia eri oppisuuntauksia ja koulukuntia, joissa persoonallisuuden
kehitystä ohjaavien osatekijöiden painotus on hyvinkin erilaista (Toivio -
Nordling 2013: 68).
Muuttuuko persoonallisuutemme vuosien saatossa, ympäristön muokkaamana vai pysyykö se samana ajasta ja paikasta riippumattomana? Milloin voimme puhua persoonallisuuden häiriöistä? Persoonallisuuden avulla ihminen toimii, päättää, tavoittelee asioita, tekee tietoisia ratkaisuja, ohjaa elämäänsä. Persoonallisuus on siis seurausta kasvatuksesta ja kokemuksista, ja siihen kuuluu sellaisia asioita kuin minäkuva eli ihmisen oma käsitys siitä, millainen hän on, itsearvostus, päämäärät, tavoitteet, selviytymiskeinot, ongelmanratkaisukeinot, arvot ja eettiset normit. (Keltikangas-Järvinen 2010: 30-31.)
Persoonallisuus on jokaisella ihmisellä, mutta siihen liitetään sana häiriö silloin, kun persoonallisuudessa voidaan todeta syvälle juurtuneita, usein toistuvia ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka ovat joustamattomia ja ilmenevät haitallisina joko itselle tai sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa muiden kanssa. Persoonallisuushäiriön muotoja ovat estynyt, riippuva, epäluuloinen, eristäytyvä, vaativa, huomionhakuinen, epävakaa, narsistinen ja epäsosiaalinen persoonallisuus. Näistä narsistinen persoonallisuus sisältyy muiden persoonallisuushäiriöiden alle ICD-10-luokituksessa. (Toivio- Nordling 2013: 160-166.)
Persoonallisuushäiriöt ovat hieman yleisempiä miehillä, alemmissa sosiaaliryhmissä, eronneilla tai kaupungissa asuvilla, kuin naisilla, ylemmissä sosiaaliryhmissä, avioliitossa olevilla tai maaseudulla asuvilla. Tavallisimpia häiriömuotoja miehillä ovat narsistinen, epäsosiaalinen ja vaativa persoonallisuushäiriöt. Naisilla puolestaan korostuvat epävakaa ja riippuvainen persoonallisuushäiriöt. Persoonallisuushäiriöiden hoitaminen on hyvin vaikeaa, sillä usein ihmiset kokevat toimintatapansa ja vuorovaikutustaitonsa osaksi itseään, eivätkä koe muutosta tarpeelliseksi tai edes mahdolliseksi Hoitomuodoksi sopii pitkäaikainen psykoterapia, mutta myös lääkehoito on mahdollista. Näin usein siksi, että apua hakevilla voi olla myös muu mielenterveydenhäiriö, kuten masennustila tai paniikkihäiriö.(Marttunen - Eronen - Henriksson 2014: 467, 469.)
Muuttuuko persoonallisuutemme vuosien saatossa, ympäristön muokkaamana vai pysyykö se samana ajasta ja paikasta riippumattomana? Milloin voimme puhua persoonallisuuden häiriöistä? Persoonallisuuden avulla ihminen toimii, päättää, tavoittelee asioita, tekee tietoisia ratkaisuja, ohjaa elämäänsä. Persoonallisuus on siis seurausta kasvatuksesta ja kokemuksista, ja siihen kuuluu sellaisia asioita kuin minäkuva eli ihmisen oma käsitys siitä, millainen hän on, itsearvostus, päämäärät, tavoitteet, selviytymiskeinot, ongelmanratkaisukeinot, arvot ja eettiset normit. (Keltikangas-Järvinen 2010: 30-31.)
Persoonallisuus on jokaisella ihmisellä, mutta siihen liitetään sana häiriö silloin, kun persoonallisuudessa voidaan todeta syvälle juurtuneita, usein toistuvia ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka ovat joustamattomia ja ilmenevät haitallisina joko itselle tai sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa muiden kanssa. Persoonallisuushäiriön muotoja ovat estynyt, riippuva, epäluuloinen, eristäytyvä, vaativa, huomionhakuinen, epävakaa, narsistinen ja epäsosiaalinen persoonallisuus. Näistä narsistinen persoonallisuus sisältyy muiden persoonallisuushäiriöiden alle ICD-10-luokituksessa. (Toivio- Nordling 2013: 160-166.)
Persoonallisuushäiriöt ovat hieman yleisempiä miehillä, alemmissa sosiaaliryhmissä, eronneilla tai kaupungissa asuvilla, kuin naisilla, ylemmissä sosiaaliryhmissä, avioliitossa olevilla tai maaseudulla asuvilla. Tavallisimpia häiriömuotoja miehillä ovat narsistinen, epäsosiaalinen ja vaativa persoonallisuushäiriöt. Naisilla puolestaan korostuvat epävakaa ja riippuvainen persoonallisuushäiriöt. Persoonallisuushäiriöiden hoitaminen on hyvin vaikeaa, sillä usein ihmiset kokevat toimintatapansa ja vuorovaikutustaitonsa osaksi itseään, eivätkä koe muutosta tarpeelliseksi tai edes mahdolliseksi Hoitomuodoksi sopii pitkäaikainen psykoterapia, mutta myös lääkehoito on mahdollista. Näin usein siksi, että apua hakevilla voi olla myös muu mielenterveydenhäiriö, kuten masennustila tai paniikkihäiriö.(Marttunen - Eronen - Henriksson 2014: 467, 469.)
Turvalliset ja turvattomat kiintymyssuhteet
Liisa Keltikangas-Järvinen kuvailee lapsen psyykkistä kehitystä kokonaisvaltaisena tapahtumana, jossa mitään vaihetta tai mitään piirrettä ei voi tarkastella irrallaan, vaan aina yhtä aikaa sekä seurauksena jostakin että edellytyksenä jollekkin. Mitä varhaisemmasta kehitysvaiheesta on kysymys, sitä useammalle psyykkiselle tapahtumalle ja kehityspolulle se on lähtökohtana. Keltikangas-Järvinen väittääkin , että mitä vakavammasta psyykkisestä häiriöstä on kyse, sitä varhaisemmassa kehitysvaiheessa se on syntynyt. (2010: 161.) Asia ei kuitenkaan ole mielestämme näin mustavalkoinen. Psyykkiset häiriöt voivat kehittyä esimerkiksi traumojen, stressin, ja onnettomuuksien myötä missä elämänvaiheessa tahansa. Myös Marjatta Bardy (2013: 211) muistuttaa: “ Tieto lapsen kehityksestä ja sen häiriöistä on yleisluonteista kertoessaan keskimääräisistä lainalaisuuksista, joista sellaisinaan ei voi tehdä suoria päätelmiä yksittäisistä tilanteista, joissa eri tekijöiden sekoitus on yksilöllinen ja usein ennustamaton. Sekin on hyvä muistaa, että parhainkaan lapsuus ei vapauta elämänkaaren eri vaiheissa eteen tulevista uusista kehitystehtävistä ja elämänkulussa sattumilla on suuri merkitys.”
Mitä sitten tarvitaan varhaislapsuudessa, jotta hyvät edellytykset tasapainoiselle psyykkiselle kehitykselle olisi turvattu? Psyykkisen varhaiskehityksen turvaamisen perusedellytyksiin kuuluu lapsen mahdollisuus rakentaa kiintymyssuhde ensisijaiseen hoitajaan. Tämän kiintymyssuhteen lapsi siirtää aikuisena muihin ihmisiin, ja aikuisiän läheiset ihmissuhteet heijastavat lapsuuden kiintymyssuhteiden turvallisuutta. (Keltikangas-Järvinen 2010: 153.) Keltikangas-Järvinen painottaa mielenterveyden ylläpitämisen eli psyykkisen työskentelyn prosessin juurien olevan ensimmäisen kiintymyssuhteen rakentumisessa (2010: 155). Perinteisesti kiintymyssuhteen muotoutumista on pidetty riippuvaisena äidin toiminnasta, mutta temperamenttiteorian myötä on alettu tutkia myös lapsen osuutta. Kiintymyssuhteen muotoutuminen on siis vuorovaikutusprosessi, jota äidin ja lapsen temperamenttien yhteensopivuus voi joko hankaloittaa tai helpottaa (Keltikangas-Järvinen n.d.: 4).
Lapsuuden ensimmäisten ikävuosien merkityksen korostaminen ei tarkoita sitä, että ihmisen persoonallisuus olisi näiden vuosien jälkeen muodostunut. Ne antavat lähtökohdan, rakentavat persoonallisuuden ytimen. Kiintymyssuhdeteorian pohjalta tehdyt havainnot tarjoavat joka tapauksessa uusia näköaloja lastenpsykiatristen häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon sekä terapiamenetelmien kehittämiseen (Sinkkonen n.d.: 1872). Kiintymyssuhteen ja varhaisen vuorovaikutuksen tärkeyden lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille ovat huomanneet myös päihderiippuvaisten äitien kanssa työskentelevät. Tästä hyvänä esimerkkinä on ensi- ja turvakotien liiton (n.d.) käyttämä “Pidä kiinni-hoitojärjestelmä”. Kyseinen hoitojärjestelmä on kehitetty päihteitä käyttäville raskaana oleville naisille ja vauvaperheille tukemaan päihteetöntä ja turvallista arkea, sekä vanhemmuutta. Hoitojärjestelmässä ensikodit ovat isossa roolissa. Ensikodissa tuetaan vauvan ja vanhemman hyvää suhdetta ja opetellaan arkielämästä ja vauvanhoidosta selviytymistä kädestä pitäen. Selkeistä rakenteista koostuva arkirytmi tuo turvallisuutta ja vakautta. Aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laadulla on tärkeä merkitys lapsen emotionaaliselle, kognitiiviselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Turvallisen kiintymyssuhteen rakentamisessa vanhempia saatetaan esimerkiksi auttaa löytämään uusia hoivaamisen tapoja tai opettaa leikkimään vauvan kanssa, ja kun vauva reagoi aloitteisiin yleensä nopeasti ja myönteisesti, reaktiot vahvistavat vanhemman käsitystä omasta kyvykkyydestään (Sinkkonen n.d.: 1872).
Liisa Keltikangas-Järvinen kuvailee lapsen psyykkistä kehitystä kokonaisvaltaisena tapahtumana, jossa mitään vaihetta tai mitään piirrettä ei voi tarkastella irrallaan, vaan aina yhtä aikaa sekä seurauksena jostakin että edellytyksenä jollekkin. Mitä varhaisemmasta kehitysvaiheesta on kysymys, sitä useammalle psyykkiselle tapahtumalle ja kehityspolulle se on lähtökohtana. Keltikangas-Järvinen väittääkin , että mitä vakavammasta psyykkisestä häiriöstä on kyse, sitä varhaisemmassa kehitysvaiheessa se on syntynyt. (2010: 161.) Asia ei kuitenkaan ole mielestämme näin mustavalkoinen. Psyykkiset häiriöt voivat kehittyä esimerkiksi traumojen, stressin, ja onnettomuuksien myötä missä elämänvaiheessa tahansa. Myös Marjatta Bardy (2013: 211) muistuttaa: “ Tieto lapsen kehityksestä ja sen häiriöistä on yleisluonteista kertoessaan keskimääräisistä lainalaisuuksista, joista sellaisinaan ei voi tehdä suoria päätelmiä yksittäisistä tilanteista, joissa eri tekijöiden sekoitus on yksilöllinen ja usein ennustamaton. Sekin on hyvä muistaa, että parhainkaan lapsuus ei vapauta elämänkaaren eri vaiheissa eteen tulevista uusista kehitystehtävistä ja elämänkulussa sattumilla on suuri merkitys.”
Mitä sitten tarvitaan varhaislapsuudessa, jotta hyvät edellytykset tasapainoiselle psyykkiselle kehitykselle olisi turvattu? Psyykkisen varhaiskehityksen turvaamisen perusedellytyksiin kuuluu lapsen mahdollisuus rakentaa kiintymyssuhde ensisijaiseen hoitajaan. Tämän kiintymyssuhteen lapsi siirtää aikuisena muihin ihmisiin, ja aikuisiän läheiset ihmissuhteet heijastavat lapsuuden kiintymyssuhteiden turvallisuutta. (Keltikangas-Järvinen 2010: 153.) Keltikangas-Järvinen painottaa mielenterveyden ylläpitämisen eli psyykkisen työskentelyn prosessin juurien olevan ensimmäisen kiintymyssuhteen rakentumisessa (2010: 155). Perinteisesti kiintymyssuhteen muotoutumista on pidetty riippuvaisena äidin toiminnasta, mutta temperamenttiteorian myötä on alettu tutkia myös lapsen osuutta. Kiintymyssuhteen muotoutuminen on siis vuorovaikutusprosessi, jota äidin ja lapsen temperamenttien yhteensopivuus voi joko hankaloittaa tai helpottaa (Keltikangas-Järvinen n.d.: 4).
Lapsuuden ensimmäisten ikävuosien merkityksen korostaminen ei tarkoita sitä, että ihmisen persoonallisuus olisi näiden vuosien jälkeen muodostunut. Ne antavat lähtökohdan, rakentavat persoonallisuuden ytimen. Kiintymyssuhdeteorian pohjalta tehdyt havainnot tarjoavat joka tapauksessa uusia näköaloja lastenpsykiatristen häiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon sekä terapiamenetelmien kehittämiseen (Sinkkonen n.d.: 1872). Kiintymyssuhteen ja varhaisen vuorovaikutuksen tärkeyden lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille ovat huomanneet myös päihderiippuvaisten äitien kanssa työskentelevät. Tästä hyvänä esimerkkinä on ensi- ja turvakotien liiton (n.d.) käyttämä “Pidä kiinni-hoitojärjestelmä”. Kyseinen hoitojärjestelmä on kehitetty päihteitä käyttäville raskaana oleville naisille ja vauvaperheille tukemaan päihteetöntä ja turvallista arkea, sekä vanhemmuutta. Hoitojärjestelmässä ensikodit ovat isossa roolissa. Ensikodissa tuetaan vauvan ja vanhemman hyvää suhdetta ja opetellaan arkielämästä ja vauvanhoidosta selviytymistä kädestä pitäen. Selkeistä rakenteista koostuva arkirytmi tuo turvallisuutta ja vakautta. Aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen laadulla on tärkeä merkitys lapsen emotionaaliselle, kognitiiviselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Turvallisen kiintymyssuhteen rakentamisessa vanhempia saatetaan esimerkiksi auttaa löytämään uusia hoivaamisen tapoja tai opettaa leikkimään vauvan kanssa, ja kun vauva reagoi aloitteisiin yleensä nopeasti ja myönteisesti, reaktiot vahvistavat vanhemman käsitystä omasta kyvykkyydestään (Sinkkonen n.d.: 1872).
Lähteet
Bardy, Marjatta (toim.) 2013. Lastensuojelun ytimissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy: Tampere.
Ensi- ja turvakotien liitto n.d. Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä. Sähköisenä osoitteessa <https://ensijaturvakotienliitto.fi/tietoa-liitosta/nain-me-autamme/pida-kiinni-hoitojarjestelma/>. Luettu 12.5.2017.
Keltikangas-Järvinen, Liisa 2010. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY: Helsinki.
Keltikangas-Järvinen, Liisa n.d. Temperamentti. Sähköisenä osoitteessa <http://kiintymysvanhemmuus.fi/referaatit/liisa-keltikangas-jarvinen-temperamentti.pdf>. Luettu 12.5.2017.
Marttunen, Mauri - Eronen, Markku - Henriksson, Markus 2014. Nuorisopsykiatria. Teoksessa Lönnqvist, Jouko - Henriksson, Markus - Marttunen, Mauri - Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Duodecim. Helsinki.
Sinkkonen, Jari n.d. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Sähköisenä osoitteessa <http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo94437.pdf>. Luettu 12.5.2017.
Toivio, Timo - Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. Edita. Helsinki.
Bardy, Marjatta (toim.) 2013. Lastensuojelun ytimissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy: Tampere.
Ensi- ja turvakotien liitto n.d. Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä. Sähköisenä osoitteessa <https://ensijaturvakotienliitto.fi/tietoa-liitosta/nain-me-autamme/pida-kiinni-hoitojarjestelma/>. Luettu 12.5.2017.
Keltikangas-Järvinen, Liisa 2010. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. WSOY: Helsinki.
Keltikangas-Järvinen, Liisa n.d. Temperamentti. Sähköisenä osoitteessa <http://kiintymysvanhemmuus.fi/referaatit/liisa-keltikangas-jarvinen-temperamentti.pdf>. Luettu 12.5.2017.
Marttunen, Mauri - Eronen, Markku - Henriksson, Markus 2014. Nuorisopsykiatria. Teoksessa Lönnqvist, Jouko - Henriksson, Markus - Marttunen, Mauri - Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Duodecim. Helsinki.
Sinkkonen, Jari n.d. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Sähköisenä osoitteessa <http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo94437.pdf>. Luettu 12.5.2017.
Toivio, Timo - Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. Edita. Helsinki.
Kommentit
Lähetä kommentti